20.12.2011

"Ei se mitään, vaikket ehtis siivoamaan. Tulee se joulu vähemmälläkin".
Ok. En siis hötkyile, enkä hätäile. Niinhän tuo oli suunnitelma alunperinkin. Ei mitään ylimäärästä siivousta, järjestelyä. Kunhan on puhdasta ja nättiä ja se tulee pienelläkin työllä. Kerran tuo isäntäkään ei sen enempiä oota, niin mitäpä tässä ressaamaan.

 

23.12.2011
"Tuleekohan se joulu ollenkaan?"
Jaa. Että miten niin tuleeko??? Eikö meillä muka näytä siltä?  Pyydän isäntää imuroimaan, niin hän epäilee onko reilua, jos minulla on enää lattianpesu jäljellä. Hänen täytyy imuroida, laittaa tiskit, puistella matot sisään, lyhentää joulukuusi ja hakea se sisälle. Minähän olen vain siivonnut huoneen, joka on ollut 1,5 vuotta lähinnä roskiksena, takkahuoneen joka oli muuttunnut vaatehuoneeksi, makuuhuoneen, jonka kyllä olin ihan itse sotkenut, pyyhkinyt pölyt kaikkialta, järjestänyt ajelehtimaan jääneet tavarat oikeille paikoille tai tehnyt niille sellaisen, kiillottanut isännän viinakaapin, paistanut pikkuleivät, tortut, tehnyt ruuat. Jäljellä on tosiaan vain lattianpesu, vessan pesu, pesuhuoneen ja saunan pesu ja jouluruokailun valmistelu. On  kuulemma sittenkin ihan reilua.

Illalla isäntä laittaa tytön nukkumaan ja minä panen kinkun uuniin. Senkin teen väärin, kuulemma. Lopulta menen pesemäänä pesuhuonetta, saan olla ihan rauhassa.

24.12.2011
"Hyvää joulua!"
Syödään puuro appiukon kanssa ja perinteisesti katsotaan joulurauhan julistus. Anopin mukaan on hyvä, ettei meillä olisikaan ketään muita jouluna. Saataisiin luoda omat perinteet. Mitä vittua? Meidän perinne on ollut joulupuuro lapsen isovanhempien kanssa ja joulurauhan julistus YLEltä seuraten kello 12. Piste. Mutta kun heidän esikoisella on nyt oma koti niin ja myös lapsi niin sinnehän sitä jouluksi, tottakai. Paskat tuhlaajapojasta. HV!

No mutta hyvinhän se menee näinkin.Ei tarvi kenenkään riidellä. Isäntä päivystää, sopparipalomies kun on. Lähden tytön kanssa ajelulle parin paketin vientiin ja tietysti hautuumaallakin käytävä. Isäntä menee asemalle ja appiukko päivänukuille. Se on eläkeläisillä rankkaa.

Reissun jälkeen saunakivet pois kiukaasta, kiukaan imurointi, saunan pesu. Tyttö herää kesken hommieni ja tulee pesuhuoneen penkille istumaan. Raukka on saanut tänään suuhunsa vaan riisipuuron vaikka olisi jo päivällisaika. Haen hillottoman joulutortun ja pillimehun. Neiti istuu pesuhuoneen penkille ilman vaatteita ja syö välipalan. Sitten kylpyyn ja puhtaaseen saunaan. Isäntä liittyy seuraan ja löylyt on hyvät. Tähän olisi pitänyt pysäyttää aika.

Porukat saapuu ja pian pukki. Neiti tykkää, istuu sylissä niin tyytyväisenä ja lykkää roskat lahjanjakajan kouraan. "Kiitos!".  Parin tunnin kuluttua on jo syötykin ja talo tyhjenee. Tyttö saa tänäyönä valvoa, onhan joulu.

25.12.
Nukun pommiin. Aamusta piti lähteä porukoille, kun velipoika lähtee jo iltapäivällä pois päin. Kello on kymmennen! Nousen ja olen kolmessa vartissa valmis. Isäntä ja tyttö ei. Tuntuu, että saan pukea molemmille ennen, kuin olemme menossa. Vielä appiukko kyytiin ja isäntä kavereille hakemaan laina-autoa. Puolen päivän jälkeen appi on jätetty tyttärelleen ja olen meluisassa talossa, jossa selvästi ei ole kaikki hyvin. Vanhin sisko on vielä enemmän myöhässä, kuin minä. Eikö se tosiaan välitä mistään aikatauluista?

Ok. Välittää se. Syy oli sielläkin isännän. Mikä siinä on, ettei toisen aikatauluja voi kunnioittaa? Ettei naisten tarpeilla ole mitään merkitystä? Helvetin idiootit! Miks niitä ukkoja pitää sitten kattoa????!

Lopulta olemme metsässä piknikillä. Kolme isoa miestä istuu nuotion edessä välillä toisiinsa nojaillen. Jutut pyörii persereijän ja viinanjuonnin välillä. Hiliprii! Vitun hyvää joulua! Velipoika näyttää siltä, ettei enää ikinä tule kotiin, ku tästä pois pääsee. Ihmeellisen pirteältä näyttää keskimmäinen siskoni jota yleensä vituttaa kaikki ja koko ajan. Minulle ei ole millään mitään väliä. En halua, että tyttäreni joutuu katsomaan känniääliöitä, niin kuin minä olen lapsena katsellut. Olemme metsässä vaan sen mitä täytyy ja sitten karkaamme sisälle. Siellä isä nukkuukin jo ryssänkirkossa ja puhuu unissaan. Kellään muilla ei tunnu olevan metsästä kiire pois. No äijäthän sieltä nyt sitten tulikin, meidän perässä pois. Jos tytön pukeminen ei olisi niin hankalaa, lähtisin takaisin. Vaan en jaksa. Kohta on pimeääkin.

Illan tullen äijäkansa ei tiedä kellosta mitään. Kahdeksalta illalla kysellään joko lähes täysi-ikäiset serkkutyttöni ovat menneet nukkumaan. Täti liittyy kolmen muskettisoturin joukkoon, viskipullon kimppuun. Kannattaa, kun on mielialalääkkeetkin käytössä. Äijät vuoroin halailevat, vuoroin vittuilevat, käyvät henkeviä keskusteluja ja ovat omasta mielestään kovin paljon enemmän tietoisia siitä "mitä täällä oikein tapahtuu". Ei täällä mitään tapahdu. Kolme miestä, yksi nainen vetää perseet. Loput akat on pahalla päällä ja yrittää viihdyttää ryyppäävien lapsia, ettei heidän joulu menisi pilalle. Menen saunaan kummi- ja oman tytön kanssa. Taas pääsin paikkaan, jonne ajan voisi pysäyttää.

Oma tyttö nukahtaa aikaisin ja siirrymme pelaamaan aliasta. Sammutamme keittiöstä valot, ettei juopuneet kusipäät näy, vaikka ne kyllä kuuluu. Omassa pienessä piirissämme meillä on hauskaa! Mummukin liittyy seuraan, tuli katsomaan miten se yksi tyttärensä pärjää siellä miesten kanssa juodessa. Tarviiko sen ikäisen enää huolehtia tyttärestään? Näköjään huolehtii kuitenkin..

Peli päättyy ja vielä katsotaan leffaa. Joulun sanomaa tässä osoitteessa on juhlittu nyt 12 tuntia. Miehet on juoneet koko ajan. Paitsi isäni vanhimpana on välillä käynyt ottamassa lyhyitä torkkuja. Äiti on ollut hiljaa melkein koko illan. Isä pyytää toiselta siskoltani neuvoja, miten äitin kanssa pärjäisi paremmin. Mistä kiikastaa, kun äiti on niin väsynyt. Mitäs sisko siihen osaisi sanoa? Muuta, kuin lopeta juominen. Mutta sitähän ei saa sanoa. Eihän?

Siskojeni miehet on popittanut auton akun tyhjäksi eikä perheellinen siskoni pääse lastensa kanssa omalla autollaan kotiin. Isä ei sohvalta osaa vastata, mistä laturilöytyy. Kaapelitkin on hukassa. Laina-autolla onneksi pääsee.

Tämäkin talo alkaa olla tyhjä. Niin myös minun pääni. Tai ehkä se alkaa olla täynä. Äiti puhuu vielä oman loppuunpalamisensa minulle illan kevennykseksi. Enkä voi sanoa, että "tiedän mitä tarkotat". Siinähän vaan lisäisin äitini murhetta. Syksy on ollut ihan tavattoman raskas kaikenlaisten sairastelujen vuoksi. Vaikka itse on (ehkä) terve, niin muiden fyysiset ja henkiset sairastelut vie kyllä voimia. Näin on käynyt yhtälailla äitille, kuin minullekin. Lisäksi epäilen itselläni olevan jotain hormoonihäiriöitä, vitamiinivajausta tai kilpirauhasen vajaatoimintaa. Olen ihan naatti koko ajan.

Olisiko pitänyt olla joulu kotona?
Ei. Isäntä hommasi tuuraajan jo alkuillasta ja oli myös viihteellä illan. Ei kuitenkaan voinut tulla meidän luokse. Toisaalta olipa yksi humalainen vähemmän, mutta toisaalta... Eikö oikeasti sen vertaaa välitetä asioista, jotka ovat vaimolle tärkeitä. Minulle oli tärkeää, että koko perheeni: vanhempani lapsineen ja sisrukseni puolisoineen ja lapsineen olisi saman katon alla. Myös oma mieheni kuuluu tähän perheeseen. Mutta ei. Hänelle oli tärkeämpää viihdyttää tanssikansaa paikallisessa ravintolassa ja nukkua krapulaa yli puolillepäivin tapanina. No eipä ollut kiire kotiin. Vierailin lankoni(vai onko se käly) uudessa kodissa ja olisin voinut jäädä sinne. Kunnes lopulta sielläkin alkoi ahdistaa.

Kotona ilta meni lähinnä itkien. Yö miettien ja lukien. Tajusin, että minulle on itselläni pahoja riippuvuuksia, kai. Riippuu, missä menee riippuvuuden, addiktion raja normaalikäyttäytymiseen verrattuna. Tunnen käyttäytyväni mm. samoin, kuin alkoholisti, jos on mahdollisuus. En kuitenkaan juo usein. Lisäksi minulla on seksiaddiktio ja tavallaan olen myös työnarkomaani. Ylensyöntikin kuuluu riippuvuuslistalleni....
Onneksi unikin tuli joskus. Aamuyöstä huomasin, että epäilykset alkavasta virtsaputkentulehduksesta osui oikeaan ja siirryin sohvaan kippuroimaan. Olen istunut koneella nyt pari tuntia. En ole syönyt aamupalaa. Tyttö on syönyt kyllä aamupalan, muttei muuta. Tai no nyt kuuluu kyllä sokeriastian kilinää. Siellä hän katselee tv:tä tyytyväisenä ja popsii sokeria. Ulkona on myrsky eikä sinne voi mennä. Meillä ei ole pahemmin syötävää, enkä jaksa mennä kauppaa. Eikä ole kyllä rahaakaan.

Lähiskö sitä ens jouluna etelään???

Ai niin. Velipojan paras ystävä, jonka olen tuntenut kolmen vanhasta, menetti osan sormistaan jouluaattona kai. Tosi kiva! Tyyppi oli lääkehuuruissa ja vieläkin poissa tolaltaan kun nähtiin. Teki mieli ottaa kainaloon ja lohduttaa, mutta enhän minä sellaista osaa. Ja ne känniääliötkin pilasi hetken, kun tupakoimmaan mentiin potilaan kanssa. Jonkun sortin invaliditeetti tuosta nyt sitten jää. Ei varmaan ihan kaikki työnteko enää onnistu. Vielä ei tiedä, miten nopeasti tunto palailee saati sitten mihin sormiin se ylipäätään palaa... Että mitäpä minä tässä valittamaan. Minulla on kuitenkin kaikki sormet tallessa. Silti toivoisin pääseväni vähäksi aikaa petipotilaaksi. Ei taho nyt jaksaa...